Valitut lauseet 2.0

#sisältö #markkinointi #parta #kirjat #whatnot

Vallankäyttäjiä on monenlaisia: Toiset johtajat edestä ja toiset takaa, mutta harmaat eminenssit käyttävät vaikutusvaltaansa kulisseissa. Listasimme Suomen merkittävimmät taustavaikuttajat, joita sinun kannattaa seurata, mutta et voi, koska emme paljasta heidän nimiään.

Mistä tunnistaa ajatusjohtajan? Ei tarvitse tunnistaa, hän kertoo sen ihan itse LinkedIn-profiilissaan.

Mitä ajatusjohtaja tekee, kun hän löytää oman nimensä ajatusjohtajia listaavasta blogista? Esittää yllättynyttä, nöyrää ja kiitollista, että on päässyt mukaan niin kovaan joukkoon. 🙏

Tämä performanssi on win-win -tilanne niin listan tekijälle kuin listalle päässeille. Kyseessä on niin vakiintunut genre, että kaikki osapuolet hallitsevat oman roolinsa esityksestä.

Kaikilla vaikuttajille ei ole virallista asemaa

Keynote speakerit, somekellokkaat ja influensserit hinkuvat huomiota ja pyrkivät valokeilaan, mutta näin ei ole kaikkien vaikuttajien laita.

Harmaa eminenssi tarkoittaa vaikutusvaltaista neuvonantajaa, tukijaa tai avustajaa, joka toimii salaa tai vailla virallista asemaa. 

Taustavaikuttaja käyttää eduskunnan takaovea, koska ei kaipaa julkisuutta. Hän on niin tavallisen näköinen, ettei kukaan edes muista kasvoja. Paitsi ne oikeat ihmiset.

Perinteisesti harmaat eminenssit ovat huseeranneet politiikan kabineteissa, mutta aivan samalla tavalla taustavaikuttajat istuvat myös elinkeinoelämän ja yrityksien neukkareissa.

Johtaja tarvitsee neuvonantajia, olipa kyseessä julkinen tai yksityinen sektori.

Tässä ovat Suomen vaikutusvaltaisimmat harmaat eminenssit. 👇

1. Erityisavustaja Varma Vastinesluoma

Puoluetoimistolla puhutaan, että Varma on ministerin oikea ja vasen käsi, joka huolehtii, ettei esihenkilö joudu ikinä ikävään välikäteen. Häntä kuuntelevat jopa poliittiset vastustajat.

2. Tutkija Esko Eurola

Esko ei viisastele akateemisessa norsunluutornissa, vaan rakentaa siltoja tutkimuksen ja talouspoliittisen päätöksenteon välillä. Siksi hänen näkemyksiään kuunnellaan myös Arkadianmäellä.

3. Toimittaja ja kirjailija Kauno Kirjavainen

Kauno aloitti uransa politiikan toimittajana, mutta vaihtoi lajia, kun kirjamyynti alkoi kantaa. Tämä sivistynyt seuramies on tuttu vieras yhdessä jos toisessakin Meilahden alueen virka-asunnossa.

4. Senior Vice President Public Relations Siiri Siltasalmi

Siiri on kartalta toimialansa lainsäädännön valmistelusta, eikä hän koskaan kuule uudistuksista median kautta. Hän tuntee henkilökohtaisesti ministeriön keskeiset virkamiehet.

5. Yhteiskuntasuhteiden johtaja Eeva Etuaho

Eeva on Hakaniemen lobbarien aatelia, joka ei hyydy edes pitkälle yöhön venyvissä neuvotteluissa. Hän tietää ja ymmärtää, milloin pitää jyrätä ja milloin edetä hienovaraisesti.

6. Johtaja asiantuntija Jonne Jäävilä

Jonne hankki kannuksensa Nuorkauppakamarissa, josta hänet poimittiin Etelärannan ykkösketjuun. Hän uskoo vakaasti markkinatalouden ja ilmaisten lounaiden voimaan.

7. Toimitusjohtaja Viivi Valtasaari

Viivi oli itse aktiivipoliitikko ennen kuin loikkasi viestintätoimiston vetäjäksi. Nykyisin hän auttaa asiakkaita luomaan parempia liiketoimintaympäristöjä omien suhteidensa ja verkostojensa avulla.

Jälkinäytös

Harmaa eminenssi ei pidä blogia tai podcastiä. Hän ei jaa jokaista kirjoitusta tai jaksoa some-kanavissa omalla nimellään ja naamallaan. 

Taustavaikuttaja pyrkii saamaan huomiota ajamalleen asialle eikä itselleen. Hän on epäonnistunut, jos nimi päätyy tällaiselle listalle. 

Lue myös nämä 👇

Toimintakehote - mies - käsky

Call to action, CTA, toimintakehote. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta yksi tarkoitus: ohjata käyttäjä tekemään haluttu asia. Toimintakehotteissa on suosittu lyhyitä käskymuotoisia verbejä, mutta nyt tähän on tulossa muutos. 

Ultra-aalto -yliopiston tutkimuksen mukaan perinteiset imperatiiviin perustuvat kehotteet ovat liian vaativia, ja ne stressaavat käyttäjiä. 76 prosentissa käyttötapauksista – mainos, laskeutumissivu ja verkkokauppa – käskyjen luoma tunnetila ei ollut ns. kiireen tuntua (sense of urgency), joka innostaa ja aktivoi tarttumaan toimeen.

Markkinointipsykologian tutkimusryhmä tuli siihen johtopäätökseen, että imperatiivipohjaiset kehotteet luovat ahdistusta, joka virittää koko kehon taistele tai pakene -tilaan. Silloin ei painella CTA-näppäintä, vaan paetaan ostohousut nilkoissa asiakaspolulta pöpelikköön.

Tutkimusryhmän johtaja professori Ilmo Mekkala suosittelee rennompaa otetta toimintakehotteisiin. Empiiristen testien perusteella vähemmän vaativat ohjaukset tuottavat paremman tuloksen kuin tiukat käskyt – erityisesti pitkässä juoksussa. Tutkija korostaa, ettei myöskään pidä tehdä liian suuria oletuksia käyttäjien kognitiivista kyvyistä.

👇Tässä muutama esimerkki uusista suosituksista. 👇

Lisätiedot

Lue lisää ohjaa lukijan lisätietojen äärelle. Se suorastaan vaatii, että jo tehdyn luku-urakan päälle luetaan lisää. Samanaikaisesti kehotteeseen on rakennettu sisään oletus, että lukija osaa lukea. Tämä ei ole nykypäivänä itsestäänselvyys, joten suosituksena on varovaisempi linja, joka huomioi motivaation ja lukutaidon vaihtelut.

✅Lue lisää jos huvittaa

✅Lue lisää jos osaat 

Aloittaminen

Aloita heti–  ja Aloita nyt -kehotteilla on kauhea kiire ja hoppu. Ei ole yhtään aikaa hukattavaksi, vaan hetinyt pitää aloittaa uusi juttu. Ihmismieli toimii niin, että se mielellään lykkää asioita tuonnemmaksi. Ennen uuden alkua halutaan fiilistellä ja tunnelmoida muutosta, mikä kannattaa huomioida myös kehotteissa. 

✅Aloittele syssymmällä

✅Aloittele kun kerkiät

Keskustelu

Ota yhteyttä kehottaa suoraviivaisesti ottamaan kontaktia, useissa tapauksissa tuikituntemattoman ihmisen tai kasvottoman korporaation kanssa. Kommunikaatiossa on tietenkin paljon kulttuurista vaihtelua, mutta tällainen ei vain sovi katajaiselle kansanluonteelle. Tässä muutamia paremmin suomalaisille sopiva vaihtoehtoja.

✅Hauduttele asiaa rauhassa itseksesi

✅Sulkeudu turvalliseen kuplaasi

Tilin luominen

Luo ilmainen tili on ongelmallinen parilla tavalla. Ensinnäkin luominen on Jumalan ja mainostoimistojen yksinoikeus, siihen eivät tavalliset tallaajat pysty. Toiseksi kehotus on lähtökohdiltaan epärehellinen: mikään ei ole ilmaista. Jos jokin asia on paketoitu ilmaiseksi, sinä olet kauppatavaraa etkä asiakas. Tässä parempia vaihtoehtoja.

✅Perusta “ilmainen” tili

✅Maksa käyttö yksityisyydelläsi

Inspiraatio

Hanki enemmän etuja vaatii, että pitää toimia aktiivisesti, jotta saa itselleen enemmän ja parempaa. Tämä on kovin vaivalloista – miksei henkinen ponnistelu riitä? Lisäksi etujen hankkiminen kuulostaa kyynärpäätaktiikalta, vaikka ei sitä olekaan tässä yhteydessä. Ilmaisua kannattaa kuitenkin hinata nöyrempään suuntaan.

✅Toivo enemmän etuja

✅Anele enemmän etuja

Kohteliaisuus

Ole hyvä on annettaessa sanottava kohteliaisuus tai vastaus kiitokseen. Se ei ole siis sisällön puolesta toimintakehote, mutta muodoltaan se on käsky, joka vaatii toista olemaan hyvä. Kova vaatimus, vähemmänkin pitäisi riittää. Jotta kohteliaisuudella ei aiheuteta toisille turhia paineita, tutkimusryhmä suosittelee uusia fraaseja.

✅Ole kelvollinen.

✅Ole siedettävä.

Loppukoe 👇

Minä: Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti! 
Sinä: Ole…?

Kirjoita vastaus kommenttikenttään täällä tai somessa.

Lue lisää jos huvittaa:

1. maailmansota brittiläisiä sotilaita

Ensimmäinen maailmansota oli valtava inhimillinen tragedia, mutta myös parrat kokivat kovia maailmanhistorian myllerryksessä. Vaihdettavat partaterät ja kaasunaamarit koituivat partojen kohtaloksi.

1900-luvun partamuodille suunnan antanut keksintö tehtiin vuonna 1895, kun amerikkalainen liikemies King Camp Gillette sai idean kertakäyttöisiä teriä hyödyntävästä partahöylästä.

Gillette sai ajatuksen myymistään juomapullojen korkeista, jotka heitettiin pois heti avaamisen jälkeen. Oivallus oli se, että uuden bisneksen voi rakentaa massatuotannon ja kertakäyttötuotteiden varaan. Partaterää käytetään vain pari kertaa ja laitetaan sitten roskiin.

Noihin aikoihin parta ajettiin pääsääntöisesti partaveitsellä, joka piti teroittaa aina käytön jälkeen. Partahöylät oli jo keksitty 1800-luvulla, mutta ne olivat suhteellisen kalliita. Höylien terät tylsistyivät nopeasti, ja nekin kaipasivat säännöllistä teroitusta.

Kertakäyttöisten partaterien markkinapotentiaali oli valtava, jos siloposkista tulisi standardi. Silloin lähes kaikki miehet tarvitsevat tuotetta, jota pitää ostaa jatkuvasti lisää. 

Vuonna 1901 Gillette haki patenttia vaihdettavalle partaterälle, ja sen jälkeen asiat etenevät nopeasti. Tuotanto käynnistyi vuonna 1903. Pari vuotta sen jälkeen myynti oli noin 91 tuhatta partahöylää ja noin 124 tuhatta partaterää vuodessa.

Partaterän menestykseen monta syytä

Miksi Gillette onnistui rakentamaan menestystarinan? Helppo ja halpa tapa ajaa parta ei ole syy parran ajamiseen, vaan pikemminkin vastaus orastavaan tarpeeseen.

Menestykseen oli monta syytä, mutta se ainakin vaikutti, että kyseessä oli oikea tuote oikeaan aikaan. 1900-luvun alussa teollistuminen ja kapitalismi muokkasivat markkinoita. Pieni partaterä sopi täydellisesti teolliseen massatuotantoon kuluttajamarkkinoille.

Gillette oli ilmeisen taitava markkinointimies, joka osasi hyödyntää mielikuvia niin hyvässä kuin pahassa. Suuret mainoskampanjat eivät myyneet vain partateriä, vaan myös ajatusta siitä, millainen moderni ja edistyksellinen mies on. Ei ainakaan parrakas. Lisäksi Gilletten yritys lokakampanjoi “tartuttavia” parturisalonkeja vastaan.

Myös maailmanhistoria tuli vetoavuksi. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, parrasta tuli mahdottomuus asepalveluksessa oleville miljoonille miehille. Kaasunaamari oli elinehto sinappikaasunhuuruissa taisteluhaudoissa. Suojanaamari ei asettunut riittävän tiiviisti parrakkaille kasvoille, joten karvat saivat lähtöpassit.

Kun Yhdysvallat vuonna 1917 liittyi mukaan ensimmäiseen maailmansotaa, Gillette varusti asevoimat (valtion kustannuksella) 3,6 miljoonalla partahöylällä ja 36 miljoonalla partaterällä. Sama toistui toisessa maailmansodassa, mutta mittakaava oli vieläkin suurempi: asevelvollisille toimitettiin 12,5 miljoonaa partahöylää ja yli 1,5 miljardia terää.

Sen jälkeen partojen peli oli pelattu: 1900-luvusta tuli sileäksi ajeltu vuosisata.

Parta merkki ulkopuolisuudesta

1900-luku ei ollut täysin parraton, mutta partaikonit löytyvät lähinnä kulttuurimaailmasta, radikaaleista ja ulkopuolisista. Mikäli tavallinen mies halusi menestyä urallaan, paras vaihtoehto oli ajaa parta säännöllisesti. Viiksiä suvaittiin paremmin pukuhommissa.

Parran kasvatuksesta tuli merkki normien ulkopuolelle asettumisesta: 1950-luvun beatnikit, 1960-luvun hipit ja vasemmistoradikaalit ovat hyviä esimerkkejä.1970-luvulla parrat tekivät paluun, mutta 1980-luvun juppikulttuuri teki siitä ilmiöstä nopeasti lopun.

Sänkiparta vakiinnutti asemansa partamallina 1980-luvulla, mistä saadaan kiittää pitkälti George Michaelia ja Indiana Jonesia. Miksei myös nykyaikaista partatrimmeriä, jonka avulla on helppo pitää parta tietyn pituisena. 

Miniparta teki läpimurtonsa 1990-luvulla. Tämän vuosikymmenen tunnusmerkiksi nousi viiksien ja pukinparran yhdistelmä, joka koristi miesten kasvoja Hollywoodista Heinolaan. Koko parran paluu tapahtui vasta 2000-luvun puolella, mutta se on toinen tarina.

Kantoiko menestys loppuun asti?

Gilletten keksinnön ja onnistuneen kaupallistamisen tulokset näkyvät yhä edelleen miesten kasvoilla ja kauppojen hyllyillä. Mikä oli herran oma kohtalo?

King C. Gillette hävisi taistelun yhtiön omistuksesta toiselle johtajalle John Joycelle. Gillette myi osuutensa pois, mutta nimi säilyi brändissä.

Taloudellisesta menestyksestä huolimatta, kun Gillette menehtyi vuonna 1932, hän oli vararikon partaalla. Gillette oli sijoittanut omaisuuttaan kiinteistöihin, ja osakesijoitusten arvo oli romahtanut suuren laman vuoksi.

Maailmanhistoria voi antaa nostetta, mutta yhtä hyvin se voi vetää maton jalkojen alta.

Lue lisää parran kasvatuksesta:

Lue lisää parran hoitamisesta:

Lähteet:

Ovelta on riisuttu nimi -runokokoelma

Ilkka Koponen oli savolais-turkulainen runoilija, joka opiskeli uskontotiedettä ja kulttuurihistoriaa Turun yliopistossa. Koposen “Ovelta on riisuttu nimi” -esikoiskokoelmassa uskonto rikastuttaa kieltä ja tuo syvyyttä runojen maailmaan.

Ilkka Koponen (1973–1998) voitti vuonna 1996 esikoisrunoilijoille tarkoitetun Runo-Kaarina tapahtuman. Se järjestettiin kutsukilpailuna 13 runoilijalle, ja Kaarinan kaupunki palkitsi voittajan kustantamalla hänen teoksensa.

Koposen runoja oli kiinnostava lukea, koska meillä oli yhteisiä luentoja ja luimme samoja kirjoja. Huomasin, että runoilija poimi sieltä asioita ja hyödynsi niitä kaunokirjallisuudessa. Se herätti ihailua, koska en itse pystynyt sellaiseen luovuuteen.

Ei maneeri vaan harkittu tehokeino

Ovelta on riisuttu nimi -kokoelmassa on 55 runoa, joista 11 uskonto on mukana. Uskonto esiintyy siis 20 prosentissa eli joka viidennessä runossa. Uskonto ei ole läpileikkaava teema tai toistuva aihe. Se ei ole myöskään kirjallinen maneeri vaan harkittu tehokeino.

Uskonto esiintyy runoissa: 80 % ei, 20 % kyllä

Uskonto ei ole mukana henkilökohtaisena maailmankatsomuksena, eikä runoilija käsittele omaa suhdettaan uskontoon tai uskomiseen. Sen sijaan uskonto esiintyy kahdella tavalla.

✅ Kielikuvissa ja vertauksissa: se tuo ilmaisuvoimaa runokieleen.

✅ Kulttuurihistoriallisena ilmiönä: se tuo lisäulottuvuuden runojen maailmaan.

Uskonnollisen tematiikan erittely

Käyn seuraavaksi läpi runot, joissa uskonto on mukana. Keskityn vain uskonnolliseen tematiikkaan, enkä tulkitse runoja kokonaisuutena. 

Olen numeroinut runot (1.–11.) selvyyden vuoksi ja lihavoinut olennaiset kohdat lukemisen helpottamiseksi. Järjestysnumerot ja tekstikorostukset eivät siis ole osa alkuperäistä tekstiä.

Otsikossa on sivunumero, jonka avulla alkuperäinen runo löytyy.

1. runo (s. 13)

Rinteessä puuterilunta, mannaa,
laskettelijat marssivat
olkapäillään sukset kuin ristit.
Turistit jatkavat siitä
mihin pyhiinvaeltajat eivät päässeet.
Katson tornista alas laaksoon,
Puijon mäki on vain hyppääjiä varten
ympärillään hoitolat, humina.
Kallavedellä pitenevät pilkkijöiden varjot.

Runo alkaa siitä, että kaksi hienojakoista ja valkeaa ainetta rinnastetaan kuvaksi: laskettelurinteen puuterilumi ja Mooseksen erämaavaellukselta tuttu manna. 

Tätä seuraa toinen samansukuinen havainto. Suksiaan kantavat laskettelijat muistuttavat ristiä selässään raahaavaa Jeesusta.

Nämä uskonnolliset mielleyhtymät johdattavat näkemään pidemmän historiallisen jatkumon. Turismin juuret ovat pyhiinvaelluksissa, jotka olivat matkailun varhainen muoto.

2. runo (s. 14)

Hetken puhelinkioskin ja sarastuksen valot
mittelevät, nuorukainen syöttää automaattiin
kolikko kolikolta joskus nielemiään
lauseita. Hänen puheensa sakeaa,
suojelusenkelit voimattomia sille,
mikä manataan ääneen.
He ovat neuvottomia koiranomistajia,
jotka sulkevat kasvonsa käsiin ja toivovat
että heidän lemmikkinsä
lopettaisivat kulmahampaiden leikin.
He vapisevat sylityksin, ynisevät
ja puhaltavat yhteen helvetin hiileen.

Runossa kristinusko ja kansanusko mittelevät voimiaan. Suojelusenkelien tehtävä on suojella ja ohjata ihmisiä. 

Sanoissa on kuitenkin maagista voimaa. Jos jonkin asian sanoo ääneen, sitä ei saa enää takaisin. Sanat loihtivat esiin henkiä, joille suojelusenkelit eivät mahda mitään.

Lopussa kulunut ilmaisu “puhaltaa yhteen hiileen” saa uuden merkityksen, kun sitä terästetään alakerran isännän kotipaikalla. 

Yhteen helvetin hiileen puhaltaminen ei luultavasti edistä yhteistä asiaa.

3. runo (s. 26)

Joki laskee sulaneet lumet uomaansa
seitsemän kertaa rakennetun kirkon editse,
pengermillä kivet kukkivat, linnut,
kaikki rakkaudet taivaan ja maan
yhdynnän hurjaa, uurasta auraleikkiä.
Turku Itämeren neitsyt, jos et olisi
kurahaara, joisin suultasi.

Turun tuomiokirkko on niin tunnettu maamerkki, ettei sen nimeä tarvitse mainita Turusta kertovassa runossa. Kirkon monipolvinen historia on kiteytetty yhteen lauseeseen. 

Runoilja tuo esille uskonnon ja seksuaalisuuden läheisen suhteen. Se on selvää, että maallinen rakkaus on fyysistä, mutta niin on taivaallinenkin rakkaus tässä runossa.

4. runo (s. 27)

Rivot merkit Rantakadun seinissä
voi maalata päälle.Tie jännittyy fallokseksi
joen ylitse, sitä
vaeltavat vainajien henget.
Ahnain hyväilevin huulin
kaiverran nimeäni kiven lihaan.
Myös se on ajatukseton.
Sokea jälki kuin tunne.

Tässä runossa muinainen kansanusko on voimissaan. Vainajat eivät ole päässeet tuonpuoleiseen, vaan ovat jääneet vaeltamaan keskuuteemme.

5. runo (s. 29)

Kenestä olisi vielä mukaani,
tarjoukset joista ei voi kieltäytyä
esitettiin jo ennen karkotusta
Edenistä Itään, kutsut tanssiaisiin,
joissa pitsiset päivänvarjot seurustelevat,
kilahtavat hilpeästi vastakkain
lasilliset samppanjaa, mansikoita.
Kahdeksan minuutin kuluttua nähdään
valomerkki auringossa.

Runon alku viittaa – elokuvan lisäksi – Raamatun alkukertomukseen, joka tuodaan arkisen tilanteen vertailukohdaksi. Paratiisissa käärme houkutteli Eevan syömään kielletyn puun hedelmää ja Eeva toisti tempun Aatamille. Mitään näin vastaansanomatonta tarjousta kertoja ei pysty esittämään potentiaalisille kumppaneille.

6. runo (s. 32)

Ovelta on riisuttu nimi,
ja vaihdettu vieraaseen,
kuin se olisi kääntynyt
maailmanloppua vartovaan lahkoon.
Uudet tapetit liisteröity vanhojen päälle,
sitä vuodetta ei enää ole,
ikkunan ääressä tupakkipöytää,
ei nojatuolia, piironki ehkä,
samoin kuin ennen, mutta
toisella seinustalla,
eikä sen laatikoista kätke yksikään
kuolleen tavaroita.

Tämä runo on antanut nimen kokoelmalle. Eikä suotta, se on yksi parhaista. Kertoja tarkastelee vanhan kotinsa ovea, jossa lukee uusi ja tuntematon nimi. Nimenvaihto kuuluu apokalyptisten liikkeiden työkalupakkiin. 

Maailmanloppua odottavissa lahkoissa on joskus tapana, että jäsenet joutuvat luopumaan kaikesta maallisesta – omaisuudestaan, ihmissuhteistaan ja vanhasta nimestään – merkkinä sitoutumisestaan. Uudella nimellä tehdään pesäero entiseen.

7. runo (s. 36)

Kullakin on takapuolensa, kuullakin,
höpötin aikuisten asioita hälytysääneen.
Panin sanottavani paperiarkille,
että uni ei ottanut tullakseen,
vaikka laskin lampaita
paritellen, kuin Nooa,
kielen kärjellä karkea kirjain.

Raamattu on kirjojen kirja, ja sieltä on hyvä ammentaa vertauksia. Kertoja laskee yön pimeinä tunteina lampaita saadakseen unta – ei yksitellen vaan paritellen. Määrä on tismalleen sama kuin Nooalle, joka keräsi jokaista eläintä arkkiinsa kaksi kappaletta.

8. runo (s. 38)

Jos olisin savolainen demiurgi,
muovailisin seurakseni kukkopillin,
polttaisin sen kovaksi kuin
menneisyyden kerroksista kaivetut jumalat.
Puhaltaisin sen persuuksiin
haikean, huhuilevan upelon.

Runoissa ei käytetä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta yliopistolta peräisin olevaa sanastoa. Lasken demiurgin sellaiseksi. 

Kyseessä on Platonin filosofiassa esiintyvä luojajumala, joka ylemmän jumalan alaisuudessa loi fyysisen maailman. Gnostilaiset nappasit käsitteen Platonilta omaan käyttöönsä.  

Demiurgin kyvyt ovat runon ajatusleikin perusta. Runon sisäiseen logiikkaan sopii, että luojajumalan tekemän kukkopillin kovuutta verrataan arkeologien maasta kaivamiin jumalpatsaisiin.

9. runo (s. 51) 

Tänä hetkenä kun pilvet ovat
keskiajansininen taivasikävä,
orjien juurekas veisuu puuvillapelloilla,
pingotan kissansuolen
tyhjään työpöytäni laatikkoon, näppään
saatanan surullisen sävelen.

“Keskiajansininen taivasikävä” on uusi ja oma ilmaisu, runoutta parhaimmillaan. Se ammentaa voimansa siitä, että keskiajalla haikailtiin taivasten valtakuntaan voimallisemmin kuin nykyisin. Näin taivaan väri saa uskonnollisen sävyn. Sen taivaan alla orjat raatavat uskontoon perustuvan lauluperinteen voimin.

10. runo (s. 58)

Juovuin jäätyneellä joella matkalla satamaan,
matkustajilla päissään punaiset tonttulakit,
tiu’ut soivat, suudellaan iloisesti.
Matkustajalautta uinuu kuin taivasten valtakunta,
pitkä pohja pimeyden päällä.

Valolla ja pimeydellä on suuri symboliarvo uskonnoissa. Valo on toivoa, uskoa ja elämää, pimeys viittaa kuolemaan. Matkustajalautta lepää mustan veden päällä ja loistaa pimeyden keskellä – kaukaisena ja lähes saavuttamattomissa. Kuin taivasten valtakunta.

11. runo (s. 62)

[…]
Kuulen television puhuvan taustalla
lujaa, outoon vieraaseen ääneen.
Sanot ikävän pienellä kielelläsi
ja minä vannon tulevani sitten synkkäreillesi,
kuinka kummieno tuo lahjan,
josta et voisi olla yllättymättä.
Vai olisitko halunnut minun olevan
kasvattajanasi kuin Paavi,
että en milloinkaan,
en ajassa enkä ikuisuudessa
erehdy.

Runoilija tunnistaa lapsen ajattelumaailman ja katolisen kirkon opin yhtäläisyyden. Pieni lapsi pitää vanhempiaan erehtymättömiä. Ajan myötä tämä usko karisee, mutta sen antaa turvaa elämän alkutaipaleella.

Katolisen kirkon opin mukaan Paavi on erehtymätön viran puolesta puhuessaan. Paavi on hyvä vertauskuva aina oikeassa olevalle vanhemmalle, sillä latinankielinen virkanimi pāpa tarkoittaa myös isää.

Runot avautuivat ensi kerran

Tämä oli minun kunnianosoitukseni Ilkalle ja Ilkan runoille. Hänen molemmat kokoelmansa löytyvät kirjahyllystäni. En hankkinut niitä lasinalusiksi niin kuin runoilija itse ehdotti.

“Ovelta on riisuttu nimi” oli ensimmäisiä runokokoelmia, jonka lukemisesta sain jotain irti. Sitä ennen runot eivät olleet auenneet kunnolla. Bob Dylanin lyriikoita minulla oli ollut tapana lukea, mutta ei muuta runoihin viittaavaa. 

Minusta tuli säännöllinen vieras Turun kaupunginkirjaston runohyllyllä. Lainasin Jarkko Lainetta, joka oli innoittanut Ilkan tarttumaan kynään. 

Luin muun muassa Jari Tervon ja Kari Hotakaisen uran alkupään runokirjat, joita kumpainenkaan ei nosta tärkeimpien teostensa joukkoon.

Koviten kolahti Kai Nieminen, jonka teorioita välttelevä viisaus oli hyvää vastapainoa yliopisto-opinnoille. Samasta sukupuusta löytyi myös Pertti Nieminen.

Mainitsen vielä Lassin Nummen, mutta tähän loppuu nimien tiputtelu. Ja tämä kirjoitus.


Henkilöhistoria: Ilkka Koponen

✅ v.1973–1998

✅ Kuopiossa syntynyt savolais-turkulainen runoilija

✅ Opiskeli Turun yliopistossa uskontotiedettä ja kulttuurihistoriaa

✅ Vaikutti Turun runoliikkeessä 1990-luvulla

✅ Voitti esikoisrunoilijoille tarkoitetun Runo-Kaarina -kutsukilpailun vuonna 1996

✅ Kaarinan kaupunki julkaisi palkinnoksi “Ovelta on riisuttu nimi” -esikoiskokoelman

✅ Toimi vuosina 1996–1997 Tuli & Savu -runolehden päätoimittajana

✅ Vuonna 1998 julkaistiin postuumisti toinen runokokoelma “Korvalehti”


⏩ Mikäli pidit sanojen järjestyksestä, arvostan, jos jaat tämän somessa tai tykkäät minun jaostani. 🙌

Partatrimmeri sakset kampa

Miten parta trimmataan kotona? Siihen tarvitaan peili, kampa, vakaa käsi, trimmeri ja hiussakset. Sivulta parta otetaan lyhyemmäksi ja leuan alle jätetään massaa. Hyvä nyrkkisääntö kotioloissa on, että vähemmän on enemmän.  

Parran trimmauksessa kotona on hyvä muistaa muutama perusasia.

  • Tarvitset peilin, trimmerin, hiussakset ja kamman.
  • Kaulan siistimisessä voi käyttää partavaahtoa ja -höylää tai partakonetta. 
  • Kampaa tai harjaa parta ennen muotoilua.
  • Muotoile parta kuivana. Näin parta on siinä muodossa, mihin se luontevasti asettuu. Mikäli parta on märkä tai föönattu, seuraavana päivänä odottaa yllätys.
  • Vähemmän on enemmän. Trimmaa karvan pituudesta aina mahdollisimman vähän. On helpompi lyhentää lisää kuin odottaa, että karva kasvaa takaisin.
  • Älä arvioi lopputulosta liian läheltä peilistä. Katso partaa samalta etäisyydeltä kuin kanssaihmiset. Kaikki parrat näyttävät lähietäisyydeltä epätasaisilta.

Parran muotoilun vaiheet

✅Pulisongit

Pulisonkien lyhentäminen trimmerillä

Aloitan parran trimmaamisen pulisongeista, jotka ajan lyhyiksi. Paksut pularit tekevät epäsiistin vaikutelman. Otan alarajaksi sen kohdan, jossa korvanipukka kiinnittyy leukaan.

Käytän trimmerissä ensin 9 millin korotuspalaa. Ajan sen kanssa ylöspäin kohti hiuksia kunnes terä ei enää leikkaa karvoja. 

Sitten vaihdan 6 millin korotukseen ja teen saman homman pari senttiä ylempää. Näin pulareihin tulee kevyt feidaus.

✅Parran sivut

Parran sivun suora linja trimmerillä

Kun pulisongit on siistitty, siirryn parran sivuihin. Otan korotuspalan pois trimmeristä ja käännän trimmerin terän alaspäin.

Sen jälkeen kuljetan trimmeriä pularien alarajalta kohtisuoraan alaspäin pari kertaa. Ajokertojen välissä parta kannattaa kammata.

Tarkoituksena on ajaa sivulle sojottavat karvat pois ja tehdä parran sivuosaan suora linja.

✅Leuan etuosa

Parran etuosan tasaaminen trimmerillä

Leuan etuosa muotoillaan samalla tavoin. Trimmeri osoittaa alaspäin ja sitä kuljetetaan alaspäin parran muodon mukaisesti.

Teen tämän kolmesta kohdasta ja jokaisesta vain yhden kerran. Ja todella varovaisesti. Tarkoituksena ei ole ohentaa partaa, vaan hankkiutua eroon harottavista yksilöistä.

✅Leuan alaosa

Parran tasaaminen leuan alta trimmerillä

Sitten on aika nostaa leuka ylös ja tasoittaa parran alaosa. Ajolinja on parran kärjestä kohti kaulaa. Kun alakerta on käyty kerran läpi, kampaan parran ja teen uuden kierroksen.

✅Viimeistely 

Parran siistiminen saksilla

Trimmerin jälkeen on saksien vuoro. Ennen tätä viimeistelyä laitan partaan partaöljyä.

Käyn saksien kanssa läpi koko parran. Mikäli joku karva vielä uskaltautuu muodon ulkopuolella, laitan sen kuriin saksien avulla.

✅Kaulan siistiminen

Kaularajan siistiminen trimmerillä

Lopuksi siistin kaularajan. Jos karvat ovat päässeet pitkiksi, lyhennän ne trimmerillä. Sitten ajan parran kaulasta partavaahdon ja -höylän kanssa.

Miksi mies tarttui trimmeriin?

Kun aikanaan kasvatin ison parran, tuli nopeasti selväksi, että muotoilu on tärkeä osa parran hoitoa

Monia partamalleja oli ollut helppo itse ylläpitää, mutta kiharan ja pitkän parran kanssa olin helisemässä. 

Tätä kirjoittaessani olen luottanut parran muotoilussa ammattilaisen apuun yli viisi vuotta. Siihen on mielestäni hyvä syy: pitkää partaa ei ole helppo itse trimmata. 

Suurin haaste on se, että suurin osa meistä on käytännössä yksikätisiä. Siksi symmetrisen lopputuloksen saaminen on vaikeaa omin avuin. Mutta ei mahdotonta.

Koronan vuoksi minäkin tartuin pitkästä aikaa itse partatrimmeriin. Lopputuloksen kanssa kehtaa kävellä ulkona, mutta ammatinvaihtoa ei ole syytä harkita.


⏩Mikäli pidit sanojen järjestyksestä, arvostan, jos jaat tämän somessa tai tykkäät minun jaostani. 🙌

Ogilvy on Advertising -kirjan kansi

David Ogilvyn mukaan toimiva otsikko lupaa edun, kertoo uutisen tai tarjoaa hyödyllistä tietoa. Näin mainonnan isä neuvoo Ogilvy on Advertising -kirjassaan printtimainosten suunnittelijoita. 

1. Lupaa hyöty

Parhaiten toimivat otsikot, jotka lupaavat lukijalle hyödyn tai edun. Se voi olla puhtaampaa pyykkiä, enemmän kilometrejä, finnitöntä elämää tai vähemmän vaivoja.

2. Kerro uutinen

Uutiset kiinnostavat lukijoita. Kärki voi olla uusi tuote, parannus vanhaan tai uusi tapa käyttää vanhaa tuotetta. Älä hautaa uutista leipätekstiin, vaan nosta se aina otsikkoon. 

3. Auta lukijaa

Hyödylliset vinkit ja tieto, kuten “Miten saa ystäviä ja vaikutusvaltaa?” houkuttelevat keskimääräisen kaduntallaajan lukemaan.

4. Brändi esiin

Laita brändi otsikkoon, koska suurin osa ei lue leipätekstiä. Mikäli brändi on leipiksessä, valtaosa ei edes tiedä, mitä on tarkoitus mainostaa. 

5. Vedä oikeasta narusta

Mikäli kohderyhmä on pieni, käytä otsikossa sanaa, joka pysäyttää juuri nämä ihmiset: astma, sängynkastelijat, yli 35-vuotiaat naiset…

6. Pitkä vai lyhyt?

Pitkiä otsikoita luetaan enemmän, käy ilmi tutkimuksista. Toisten tutkimusten mukaan lyhyet otsikot toimivat paremmin. 

Kirjoita pitkä otsikko, jos siltä tuntuu. Mutta ei lyhyessäkään ole mitään vikaa.

7. Ole tarkka

Tarkkuus toimii paremmin kuin yleiset luonnehdinnat. Käytä esimerkiksi lukuja: hinta on 15 prosenttia edullisempi, ei huomattavasti halvempi.

8. Käytä lainauksia

Ihmiset muistavat paremmin otsikot, joissa on sitaatteja. Se johtuu siitä, että ihminen ja hänen sanomisensa kiinnostavat enemmän kuin asiat yleisellä tasolla.

9. Liitä asia paikkaan

Kaikki, mikä tapahtuu lähellä omaa elinpiiriä, kiinnostaa. Mikäli mahdollista, käytä kaupungin tai paikan nimeä otsikossa.

10. Vältä sanaleikkejä

Älä leiki sanoilla. Kaksoismerkitykset ja nokkeluudet joutuvat kilpailemaan selkeiden ja yksinkertaisten otsikoiden kanssa. Siinä kisassa sanaleikit jäävät kakkoseksi.

🙌 Hienoja ajattomia ajatuksia

David Ogilvyn mainosmaailman kommentaari vuodelta 1983 on kieltämättä klassikko. Kirjasta löytyy paljon asiaa, joka on kestänyt ajan hampaan nakerrusta.

Miten menetellä markkinointibudjetin kanssa, kun taloudessa menee huonommin? Ogilvy kysyy ja vastaa:

Ne yritykset, jotka eivät leikkaa markkinointibudjettiaan, kasvattavat kannattavuuttaan ja ottavat markkinaosuuksia. Jos lopettaa esimerkiksi uuden brändin mainonnan, se todennäköisesti kuolee.

Ogilvy pitää mainontaa osana tuotetta. Se pitää ymmärtää tuotantokustannuksena, ei myyntikustannuksena. Ei tuotteesta pidä leikata kovina aikoina, hän päättelee.

🙅Mutta myös tunkkaista ajankuvaa

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kaikki kirjan anti ei ole kestänyt aikaa. Eikä ole edes kosher nykyajan näkökulmasta.

Esimerkiksi seksin hyödyntäminen mainonnassa on tunkkainen tuulahdus menneisyydestä. Seksi tarkoittaa tässä tapauksessa alastomia naisia – esimerkkikuvien kera.

Eri aikakaudet kohtaavat kiinnostavammalla tavalla, kun käsittelyssä on copytekstin pituus. Tunnetusti Ogilvyn mielestä pitkä copy myy paremmin kuin lyhyt.

Nykyisin long form -sisältö on kovassa kurssissa mutta eri syystä. Mikäli haluaa pärjätä Googlen hakutuloksissa, on tarjottava pidempää sisältöä kuin kilpailijat.

📝Miten tulla hyväksi copywriteriksi?

Mainostyön oppii parhaiten kopioimalla kokeneemmilta virkaveljiltä, Ogilvy neuvoo. Kun perustaidot on hankittu matkimalla muita, voi alkaa soveltaa ja tehdä omia juttujaan.

Jos haluat tulla hyväksi kirjoittajaksi, minä suosittelen matkimaan Erno Paasilinnaa. Muutenkin kannattaa lukea kaunokirjallisuutta, koska se kehittää mielikuvitusta ja kielitaitoa. 

👉Kirjoittaminen on lihas, jota pitää harjoittaa. Mikäli aloittaminen tuottaa tuskaa, voit lukea täältä minun vinkkini vähän kirjoittaville.

Lue lisää kirjoittamisesta

Parran rajaus kaula

Rajaa parta leuan alta kaulan ja leuan taitekohtaan tai vähän sen alle. Näin parta näyttää täyteläiseltä ja luonnolliselta. Nyrkkisääntöjä on tarjolla: aataminomena on yksi paikka tai sormenleveys sen yläpuolella.

Parran muotoilu leuan alta on tärkeä osa parran hoitoa. Sen voi tehdä kahdella tavalla: hyvin tai huonosti. Valitettavan usein parta rajataan liian ylös.

Ole kiltti, älä rajaa partaa leukaluun mukaisesti. 

Tästä syntyy vaikutelma, joka ei imartele kasvojen muotoa. Liian ylös rajattu parta korostaa tehokkaasti kaksoisleukaa, jos sellaisen sattuu omistamaan.

Kasvoilla seikkaileva karvaornamentti

Minusta parta näyttää paremmalta, kun se täyttää leuan alustan kaulaan saakka. Kunnon skegge ei ole mikään karvaornamentti, joka seikkailee pitkin leukaperiä nauhamuodostelmassa.

Googlaamalla löytyy nyrkkisääntöjä, mikä on sopiva paikka parran rajalle. Joku sanoo, että aataminomena on oikea kohta, toinen neuvoo paikaksi noin sormenleveys ylemmäs.

Jos parta ja rintakarvat ovat kasvaneet yhteen, näistä vinkeistä on apua. Mikäli parrankasvu ei kata koko kaulaa, kannattaa luottaa omaan näköaistiin. Katso, mihin saakka parta kasvaa tasaisena ja laita raja siihen.

Rajattu kaula antaa siistin vaikutelman

Kun kasvattaa suurta partaa, tärkein asia on se, ettei ajaa partaa. Tämä itsestäänselvyys unohtuu monelta, ja hermo pettää ennen maaliviivaa. 

Kasvatusprojektin aikana partaan ei pidä kajota, mutta kaularajasta kannattaa huolehtia. Näin näyttää siistimmältä, vaikka muuten karvat rehottavat kuin metsien miehillä. 

Ison parran suurin massa kasvatetaan leuan alle. Karvoja ei kannata kitkeä pois sieltä, missä niitä eniten tarvitaan.

Myös lyhyt parta näyttää siistimmältä, kun kaula on rajattu. 

Jos parran antaa kasvaa viikon kerrallaan ja sitten ajaa kaikki pois, kaulan rajaus on turhaa. Mikäli haluaa pitää huoliteltua sänkipartaa, kaulan siistiminen antaa viimeisen silauksen.

Vanha parta muistelee

Oma partahistoriani ei ole tahraton. Vanhoissa valokuvissa partani raja kulkee pitkin leukaluuta ja välillä ylempänäkin.

Olen syyllistynyt tekoihin, joista varoitan muita. Vetoan siihen, että olin nuori ja tietämätön. Nyt tiedän paremmin.

Kun minulla oli lyhyt parta, siistin kaulan säännöllisesti. Tein trimmerillä rajan ja sitten ajoin karvat pois sen alta partahöylällä.

Nykyisin minulla on kookas parta, eikä kaula näy sen alta. Poissa silmistä, poissa mielestä. Siksi kaulan siistiminen unohtuu helposti.

Usein kaulakarvat rehottavat ennen kuin ryhdyn toimeen. Teen ensin trimmerillä rajan ja sitten ajan samalla koneella karvat lyhyemmäksi. Lopuksi on vaahdon ja höylän vuoro.

Miksi parta rajataan ylös?

Miksi miehet kikkailevat parran linjojen kanssa? Tiukan rajauksen ansiosta parta on hallittu kokonaisuus. Se on kantajansa hyppysissä, eli kyse on hallinnan tunteesta.

Jokainen saa käyttää aikaa ja vaivaa partansa nysväämisen niin paljon kuin haluaa. Edustan itse koulukuntaa, jonka mukaan parran muotoilun kanssa ei pidä kikkailla.

Perusasiat toimivat aina. Niin tässäkin tapauksessa.

Mies parta valkoinen t-paita

Partaöljy on parran hoidon perusta. Se tekee parrasta helposti käsiteltävän ja hyvännäköisen sekä hoitaa kasvojen ihoa. Partaöljy ei ole ylellisyystuote vaan välttämätön käyttötarvike. Se on ainoa hoitoaine, jota parta tarvitsee.

1. Miksi partaöljyä käytetään?

2. Mihin partaöljyn vaikutus perustuu?

3. Miten partaöljyä käytetään?

4. Mikä on sopiva määrä partaöljyä?

5. Kuinka usein partaöljyä käytetään? 

6. Partaöljy – tuoksulla tai ilman?

7. Miten vuodenajat vaikuttavat partaöljyn tarpeeseen?

8. Mistä partaöljyä voi ostaa? 

9. Voiko partaöljyä tehdä itse?

10. Mitä partaöljy maksaa?

11. Kasvu ja partaöljy – nopeuttaako partaöljy parran kasvua?

12. Mikä on paras partaöljy?

13. Onko partaöljyssä myös huonoja puolia? 

14. Mitä jos ei käytä partaöljyä?


1. Miksi partaöljyä käytetään?☝

Kolmesta syystä:

✅Partaöljy hoitaa ihoa parran alla.

✅Parta on helpompi hallita ja käsitellä.

✅Parta näyttää hyvältä ja elinvoimaiselta.

Partaöljy on tärkein yksittäinen asia parran hoidossa. Ei ole parran hoitoa ilman partaöljyä, mikään ei korvaa tai poista sen tarvetta.

Partaöljy on hoitoaine. Jos öljyä ei käytä, iho parran alla alkaa kuivua, kutista ja hilseillä. Moni kasvatusprojekti päättyy tähän vaivaan, josta pääsee helposti eroon öljyn avulla.

Partaöljy pehmentää karvoja, jolloin niitä on helppo harjata tai kammata. Jos kiskoo kamman läpi kuivan ja takkuisen parran, on vaarana, että karvat vahingoittuvat ja katkeilevat. Lopputuloksena on epätasainen ja epäsiisti parta.

Öljytty parta voi hyvin ja näyttää paremmalta. Karvat kiiltävät ja asettuvat kantajansa haluamaan muotoon, eivätkä sojota joka suuntaan.

2. Mihin partaöljyn vaikutus perustuu? 💁

Partaöljy tulee apuun, kun ihon ja parran omat öljyt eivät enää riitä. Se on hoitoaine, joka suojaa, ravitsee ja kosteuttaa. Öljy imeytyy iholla olevaan karvatuppeen.

Karvatuppi on karvan juurta ympäröivä ihon osa. Tupen ympärillä on hiki- ja talirauhanen, joka erittää iholle talia. Tämän rasvan tarkoitus on pitää iho notkeana.

Kun parta kasvaa, talirauhasesta erittyvä rasva leviää partakarvaan. Tällöin iho ei saa sitä rasvamäärää, mihin se on tottunut. Siksi iho kuivuu.

3. Miten partaöljyä käytetään? 🙏

Tiputa partaöljyä toiselle kämmenelle. Hiero käsiä yhteen, jolloin öljy lämpenee. Levitä öljy hieromalla partaan ja erityisesti karvojen alle ihoon. Käy koko parta läpi huolellisesti.

Sen jälkeen kampaa tai harjaa parta. Näin öljy leviää tasaisesti joka puolelle. Lopuksi pese kädet saippualla, jotta öljyiset näpit eivät sotke paikkoja.

4. Mikä on sopiva määrä partaöljyä? 💦

Nyrkkisääntö: älä säästele, älä myöskään lotraa. Sopiva määrä riippuu parran pituudesta. Viikinkiparta voi vaatia kämmenpohjallisen, muuten tipat riittävät.

💧Lyhyt: pari kolme tippaa

💧Keskipitkä: 4–8 tippaa

💧Pitkä: +8 tippaa

Sopiva määrä löytyy kokeilemalla. Iho kyllä ilmoittaa, jos annoskoko ei ole riittävä. Mikäli iho pääsee kuivahtamaan, on tehohoidon paikka. Silloin öljyä ei kannata säästellä.

5. Kuinka usein partaöljyä käytetään? 📅

Päivittäin. Aamulla tarve on suurin. Yön jäljiltä parta sojottaa joka suuntaan tai on painautunut linttaan. Partaöljyn ja kamman avulla sen voi palauttaa edustuskuntoon.

Partaöljyä on syytä käyttää kasvojen pesun ja suihkun jälkeen, koska pesu kuivattaa karvoja. Lisäksi parta on silloin puhdas ja ihohuokoset auki.

6. Partaöljy – tuoksulla vai ilman? 👍 🙅

Tämä on makukysymys. Toiset tykkäävät hajuttomasta, toiset haluavat tuoksut mukaan. 

Yksi näkökulma on se, että parranajon jälkeen on tapana laittaa partavettä. Kun ei enää ajele leukaperiä, tämä tuoksun lähde katoaa. 

Partaöljy voi ajaa saman asian. Tuoksun ansiosta voi olla huolitellumpi ja itsevarmempi olo kuin ilman sitä.

7. Miten vuodenajat vaikuttavat partaöljyn tarpeeseen? ⛄ 🌅

Kylmät ja tuuliset talvikuukaudet kuivattavat ihoa. Lisäksi talvelle vietetään enemmän aikaa sisätiloissa, ja keskuslämmityksellä on sama vaikutus ihoon.

Siksi partaöljylle on tarvetta talvella. Mutta niin on kesälläkin.

Auringonpaiste kuivattaa partakarvoja, mutta ei vaalenna niitä kuten hiuksia. Jos yhtälöön lisää ahkeran uimisen, on syytä käyttää tavallista enemmän partaöljyä. 

Ei ole huono ajatus kuljettaa öljypulloa mukana rannalla. Muuten kesän jälkeen leuassa on kuiva ja koppurainen karvapehko. Niin on käynyt minulle.

8. Mistä partaöljyä voi ostaa? 👐

Partaöljyt voi ostaa netistä tai kivijalasta. Aikaisemmin partaöljy oli erikoisliiketavaraa, mutta nykyisin sitä myydään monessa paikassa.

Partaöljyä voi ostaa parturista, kosmetiikkaliikkeestä, marketistä, luontaistuotekaupasta, verkkokaupasta…

9. Voiko partaöljyä tehdä itse? ✅

Voi. Se on helppoa ja edullista. Kaikki tarvittavat raaka-aineet saa luontaistuotekaupasta.

Perusraaka-aineita on kaksi: luonnonöljy ja eteerinen öljy. Työnjako on se, että luonnonöljyt hoitavat ja eteeriset öljyt tuovat tuoksut mukaan.

Sopivia luonnonöljyjä ovat muun muassa manteli-, jojoba-, argan-, kookos- ja hamppuöljy. Eteerisen öljyn valinnassa kannattaa luottaa omaan tai makutuomarin nenään.

Oma reseptini on 50 ml manteliöljyä ja 50 ml jojobaöljyä plus 8–10 tippaa männyntuoksuista eteeristä öljyä. Lisää reseptejä löytyy helposti googlaamalla.

Kaada kaikki raaka-aineet pienen suppilon avulla samaan pulloon. Laita korkki kiinni ja sekoita. Partaöljy on heti valmista käytettäväksi.

10. Mitä partaöljy maksaa? 💰

Partaöljyä myydään tavallisesti 30 ml pulloissa. Tyypillinen hinta on haarukassa 13–30 €, mutta alennusmyynnistä saa edullisemminkin. Keskihinta on luokkaa 21,5 €.

Entä jos partaöljyn tekee itse?

Minulla on tapana ostaa raaka-aineet Ruohonjuuresta:

👉100 ml jojobaöljyä: n. 21 €, 

👉100 ml manteliöljyä: n. 7 €

👉mänty, eteerinen öljy: n. 9 € 

Pullo eteeristä öljyä riittää ainakin 10 satsiin, joten yhden kerran kustannus on noin 1 €. 

Matematiikka menee siis näin:

👉 200 ml partaöljyä: 21 € + 7 € + 1€ = 29 €

👉 10 ml maksaa: 29 € / 20 = 1,45 €

👉 30 ml maksaa: 3 x 1,45 € = 4,35 €

Mikäli partaöljyä kuluu muutama pullo vuodessa, ne voi aivan hyvin ostaa kaupasta. Pitkän parran kanssa säästää pitkän pennin tekemällä partaöljyn itse.

11. Kasvu ja partaöljy – nopeuttaako partaöljy parran kasvua? 🚫

Ei. Mikään tuote ei nopeuta parran kasvua. Jos joku väittää niin, kyseessä on käärmeöljykauppias. 

Ainoa tapa edistää parran kasvua on pitää itsestään huolta: syödä terveellisesti, nukkua hyvin ja kuntoilla säännöllisesti. 

12. Mikä on paras partaöljy? 🏆

Kaikki partaöljyt hoitavat hommansa vähintäänkin kohtuullisesti. Paras partaöljy löytyy kokeilemalla itse, ei kysymällä muilta. Tuoksulla on suuri merkitys – se jos mikä, on makukysymys.

13. Onko partaöljyssä myös huonoja puolia? 💩

Parran näkökulmasta ei ole, mutta pari huonoa puolta kuitenkin löytyy. 

Kun partaa sivelee, öljyä tarttuu käsiin. Öljy leviää kaikkeen, mihin kädet koskevat – puhelimeen, tietokoneen näppäimistöön ja ovenkahvoihin. Tiedän tämän kokemuksesta.

Voimakastuoksuinen partaöljy saattaa häiritä muita – niin kuin kaikki muutkin parfyymit. Sain kerran lahjaksi hajustettua partaöljyä, jota käytin kerran. Sain siitä päänsäryn.

14. Mitä jos ei käytä partaöljyä? 💀

Lyhyt parta ei öljyä kaipaa, mutta pitkän kanssa asia on toisin. Iho kuivuu, hilseilee ja kutisee. Naamaa saa raapia urakalla. 

Kuivat karvat takkuuntuvat ja katkeavat, kun niitä kampaa. Parta sojottaa joka suuntaan ja menettää elinvoimansa. Pahimmassa tapauksessa se pitää ajaa pois.

Kuka sellaista nyt haluaisi? Älä pilaa partaasi.

Vasarat ja vääntyneet naulat

Sisältöstrategia on pitkän tähtäimen suunnitelma, joka yhdistää asiakkaiden tiedontarpeet ja yrityksen tavoitteet. Jos homman tekee hyvin, riskinä on, että sisällöt tukevat liiketoimintaa. Näillä vinkeillä vältät onnistumisen.

1. Vetäydy vähintään omaan neukkariin mutta mieluummin kelohonkamökille kauas muusta maailmasta. Viisaus löytyy retriitistä, jossa keskinäisen kehun -kerhossa taputellaan toisia selkään. Vapaa-ajan aktiviteettien merkitys on tärkeä lopputuloksen kannalta, joten panosta niihin. Kirkas kirkastaa ajatukset.

2. Rajaa asiakasrajapinta ulos suunnitteluprosessista. Kaikkitietävä johto suunnittelee sisältöstrategian – markkinointi voi olla mukana, jos kiireiltään ehtii. Myyntiä tai asiakaspalvelua ei kannata vaivata asialla. 

Kyllä sanoma menee perille, kun tuuttaa riittävän monta kertaa.

3. Unohda asiakas. Älä yritä asettua asiakkaan asemaan. Älä ainakaan tutki, mitä asiakas ajattelee, vaan mieti, mitä sinä haluat myydä. Kyllä sanoma menee perille, kun tuuttaa riittävän monta kertaa. Sitten ovipumppu alkaa laulamaan.

4. Muista, että sisältöstrategia on itsenäinen kokonaisuus. Suunnittelu se irrallaan kaikesta muusta. Sisältöstrategiaa ei tarvitse linkata liiketoiminnan tavoitteisiin tai muuhun markkinointiin.

Sanat voittavat teot mennen tullen.

5. Venytä totuutta ja vääristele. Musta muuttuu valkoiseksi, kun niin väittää. Ei sillä ole väliä, jos sanojen ja tekojen välillä on ristiriita. Sanat voittavat teot mennen tullen.

6. Älä vaivaa päätäsi budjetilla. Ei tässä olla köyhiä ja kipeitä, eikä homma ole todellakaan rahasta kiinni. Toisaalta halvalla saa aina hyvän. Kiire ja niukkuus ovat huippumuusia.

7. Luota omaan näppituntumaan. Tavoitteet ja mittarit ovat luusereille. Mutuilun paras puoli on se, että silloin ihmiset kiistelevät eivät asiat. Jos joku kritisoi, voit aina sanoa, että hän ei ”ymmärrä”.

Mikäli joku oman hiekkalaatikon ulkopuolella ymmärtää, mikä sisältöstrategia on, olet epäonnistunut. 

8. Käytä mahdollisimman paljon jargonia ja vältä konkretiaa. Mikäli joku oman hiekkalaatikon ulkopuolella ymmärtää, mikä sisältöstrategia on, olet epäonnistunut. Sisältöstrategia tehdään oman ammatillisen egon pönkittämiseksi.

9. Älä missään nimessä ota ulkopuolista asiantuntijaa avuksi. Kaikki maailman viisaus asuu omassa organisaatiossa. Ihminen ei tule sokeaksi omille asioille. Muut ovat tyhmiä, kun eivät ymmärrä meidän erinomaisuuttamme.

10. Pidä sisältöstrategia omassa päässäsi. Mitään dokumentointia ei tarvita. Muutenkin sisältöstrategiasta viestiminen on turhaa, sillä se jalkauttaa itse itsensä. Jos dokumentin erehtyy laatimaan, porukka hakee sen omatoimisesta palvelimen kulmalta.

Älä koskaan päivitä sisältöstrategiaa, koska se on ikuinen.

11. Älä koskaan päivitä sisältöstrategiaa, koska se on ikuinen. Jos strategia on suunniteltu 1990-luvun lopussa, se on edelleen kuranttia tavaraa. Maailma muuttuu, mutta sisältöstrategia on ja pysyy. 


Jälkisanat: Huonot ja hyvät neuvot

💩 Jos haluat ottaa sisältöstrategian hengiltä, se onnistuu tämän vinkkilistan avulla. 

💎Mikäli haluat suunnitella hyvän sisältöstrategian, Anna Holopaisen bloggauksesta saat parhaat neuvot. Vahva lukusuositus.

Pertti Nieminen: Näen syksyssä kevään

Runoilija Pertti Niemisen (1929–2015) kokoelma “Niin kiire tässä elämässä” ilmestyi vuonna 1972. Se on yksi niistä runokirjoista, joiden pariin palaan säännöllisesti. Nieminen kirjoittaa muun muassa rakkaudesta, luonnosta ja vanhemmuudesta. Ja omasta parrastaan.

Minun on helppo lähteä mukaan Pertti Niemisen runojen maailmaan. Viisaus on kiteytynyt yksinkertaisiin ja selkeisiin ajatuksiin, kokemuksiin ja konkretiaan. Runot eivät ole mitään kirjallisen eliitin keskinäistä kielipeliä, joka karkottaa tavalliset lukijat.

Runokokoelman pääaihe on – näkökulmasta riippuen – klassikko tai klisee: rakkaus. Runoilija on hyvin tietoinen tästä asiasta.

Kaikki on jo sanottu, kirjoitettu:
minä vain sanon sen sinulle, sinulle
                vielä kerran.

Nieminen ymmärtää, että täysin uuden luominen ja keksiminen on mahdotonta. Ei mitään uutta auringon alla, niin kuin Raamatun Saarnaaja julisti lähes kolmetuhatta vuotta sitten. Koska kaikki on jo kirjoitettu, omaperäisyys syntyy näkökulmasta ja tavasta tulkita asioita.

Nieminen perustelee kirjallisen hankkeensa sillä, että hän kohdistaa sanansa suoraan muusalleen. Kun ikiaikaista teemaa käsittelee henkilökohtaisella tasolla, siitä tulee kahden ihmisen välinen ja ainutlaatuinen asia. Näin loppuun kaluttu aihe herää eloon.

Parta on mukana kolmessa runossa

Rakkaus on teoksen pääteema. Mutta mukana on muitakin toistuvia aiheita, kuten luonto, joka usein inspiroi runoilijoita. Myös kiinalaiset runoilijat saavat palstatilaa. Se ei ole yllätys, sillä Pertti Nieminen käänsi kiinalaista runoutta suomeksi.

Ja sitten on se minua eniten koskettava aihe: parta on mukana kolmessa runossa. Ennen kuin mennään niihin, tarkistetaan, millä oikeudella runoilija kirjoittaa aiheesta.

Sekö, joka asuu Heinävedellä
eikä ole koskaan nähnyt heinää ja vettä
sekö ne totuudet laukoo?

Nieminen vierastaa ajatusta, että totuus löytyisi eristäytymällä maailmasta. Pitää olla mukana tekemässä ja kokemassa, muuten jää teorian ja viisastelun tasolle. 

Tarkistetaan siis, onko Niemisellä itsellään parta. Kyllä on, kirjoituslupa myönnetty.

Runoista voi löytää itsensä

Runoista ja kirjallisuudesta ylipäätään voi nauttia monella tavalla. Yksi on se, että kirjoittaja kiteyttää omat ajatukset, kokemukset tai tunteet tavalla, johon ei itse kykene. En ole löytänyt itseäni kovin monesta runosta, mutta tässä osuu kaikki kohdalleen.

Vähän minulla oli teille annettavaa:
pehmeä sydän, kova parrankasvu,
hupsuutta sentään melkoisesti,
ja kärsimättömyyttä.
Hyvin te ne tasasitte.

Hyppään helposti isän asemaan, joka pohtii, mitä on hän pystynyt lapsilleen antamaan. Empatia, parta ja huumori ovat kaikki minulle tärkeitä asioita. Poika on perinyt minulta partageenit, ja tytärkin vinoilee siihen malliin, ettei huumori ole täysin vieras laji.

Pehmeä sydän ja kova parrankasvu – tämä on hienoa ja oivaltavaa sanankäyttöä. Pehmeä sydän on kielikuva, joka korostaa empatiaa. Kova parrankasvu on fyysinen ominaisuus, joka viittaa kasvunopeuteen, ei parran tai leuan kovuuteen. 

Kyse ei ole vain yksinkertaisesta pehmeän ja kovan vastakkainasettelusta, vaan myös leikkauksesta metaforasta konkretiaan. Siksi se toimii.

Miksi runoilija kasvattaa partaa?

Ensimmäisessä runossa parta oli osa kokonaisuutta, mutta sitten naamakarvat pääsevät pääosaan. Mukana on melkoisesti mainittua hupsuutta.

Nyt minä sitten taas kasvatan partaa.
Koska poikani ovat kasvaneet
                 minua komeammiksi,
sanoo Helena.

Huumori syntyy siitä, että monet tekomme ja päätöksemme perustuvat peri-inhimillisiin motiiveihin. Joskus emme edes tunnista meitä liikuttavia syitä, mutta muille niiden sanoittaminen on helppoa. Runossa on mukana myös aimo annos raikasta itseironiaa.

Motiivit palautuvat isän ja poikien väliseen miehiseen kilpailutilanteeseen. Vanhan miehen mahdollisuudet kisata nuorempien kanssa ulkonäköasioissa ovat rajalliset mutta eivät olemattomat. Parrankasvu lisääntyy iän karttuessa, ja naiset suosivat tutkimusten mukaan partaisia miehiä. Ja runoilija tietää, miten kasvatetaan parta.

Parran huomiointi hivelee itsetuntoa

Parta herättää huomioita ja kerää kommentteja, koska se sijaitsee näkyvällä paikalla. 

Oi miten mieheksi tunsin itseni:
iltapäivällä sanoit,
ettei muhkea partani toki
                 aamulla vielä näkynyt.

Symbolien syntydynamiikkaan kuuluu, että konkreettisista seikoista tulee edustamiensa asioiden symboleja. Parta on miehisyyden merkki, siksi huomio hivelee runoilijan itsetuntoa.

Runon perusta on parran symboliarvossa. Seuraava taso on totuttujen lainalaisuuksien hylkääminen, sillä kenellekään ei kasva muhkea parta alle päivässä. Paitsi runoissa ja saduissa.

Arkisempi tulkinta voisi olla se, että muusa valehtelee runoilijalle. Tämä tietää, mistä narusta pitää vetää, jotta kynäniekka pysyy hyvällä tuulella.


Loppusanat: lue runoja omalla tavallasi

Runoja voi lukea ja tulkita monella eri tavalla, ja kaikki tavat ovat yhtä oikeita. Parta on vain pieni sivujuonne Pertti Niemisen runoudessa. Joku muu poimisi toisen teeman. Juuri tämä tekee runojen lukemisesta mielenkiintoista, koska jokainen löytää niistä eri asioita.

%d bloggaajaa tykkää tästä: