Valitut lauseet 2.0

#sisältö #markkinointi #parta #kirjat #whatnot

1. maailmansota brittiläisiä sotilaita

Ensimmäinen maailmansota oli valtava inhimillinen tragedia, mutta myös parrat kokivat kovia maailmanhistorian myllerryksessä. Vaihdettavat partaterät ja kaasunaamarit koituivat partojen kohtaloksi.

1900-luvun partamuodille suunnan antanut keksintö tehtiin vuonna 1895, kun amerikkalainen liikemies King Camp Gillette sai idean kertakäyttöisiä teriä hyödyntävästä partahöylästä.

Gillette sai ajatuksen myymistään juomapullojen korkeista, jotka heitettiin pois heti avaamisen jälkeen. Oivallus oli se, että uuden bisneksen voi rakentaa massatuotannon ja kertakäyttötuotteiden varaan. Partaterää käytetään vain pari kertaa ja laitetaan sitten roskiin.

Noihin aikoihin parta ajettiin pääsääntöisesti partaveitsellä, joka piti teroittaa aina käytön jälkeen. Partahöylät oli jo keksitty 1800-luvulla, mutta ne olivat suhteellisen kalliita. Höylien terät tylsistyivät nopeasti, ja nekin kaipasivat säännöllistä teroitusta.

Kertakäyttöisten partaterien markkinapotentiaali oli valtava, jos siloposkista tulisi standardi. Silloin lähes kaikki miehet tarvitsevat tuotetta, jota pitää ostaa jatkuvasti lisää. 

Vuonna 1901 Gillette haki patenttia vaihdettavalle partaterälle, ja sen jälkeen asiat etenevät nopeasti. Tuotanto käynnistyi vuonna 1903. Pari vuotta sen jälkeen myynti oli noin 91 tuhatta partahöylää ja noin 124 tuhatta partaterää vuodessa.

Partaterän menestykseen monta syytä

Miksi Gillette onnistui rakentamaan menestystarinan? Helppo ja halpa tapa ajaa parta ei ole syy parran ajamiseen, vaan pikemminkin vastaus orastavaan tarpeeseen.

Menestykseen oli monta syytä, mutta se ainakin vaikutti, että kyseessä oli oikea tuote oikeaan aikaan. 1900-luvun alussa teollistuminen ja kapitalismi muokkasivat markkinoita. Pieni partaterä sopi täydellisesti teolliseen massatuotantoon kuluttajamarkkinoille.

Gillette oli ilmeisen taitava markkinointimies, joka osasi hyödyntää mielikuvia niin hyvässä kuin pahassa. Suuret mainoskampanjat eivät myyneet vain partateriä, vaan myös ajatusta siitä, millainen moderni ja edistyksellinen mies on. Ei ainakaan parrakas. Lisäksi Gilletten yritys lokakampanjoi “tartuttavia” parturisalonkeja vastaan.

Myös maailmanhistoria tuli vetoavuksi. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, parrasta tuli mahdottomuus asepalveluksessa oleville miljoonille miehille. Kaasunaamari oli elinehto sinappikaasunhuuruissa taisteluhaudoissa. Suojanaamari ei asettunut riittävän tiiviisti parrakkaille kasvoille, joten karvat saivat lähtöpassit.

Kun Yhdysvallat vuonna 1917 liittyi mukaan ensimmäiseen maailmansotaa, Gillette varusti asevoimat (valtion kustannuksella) 3,6 miljoonalla partahöylällä ja 36 miljoonalla partaterällä. Sama toistui toisessa maailmansodassa, mutta mittakaava oli vieläkin suurempi: asevelvollisille toimitettiin 12,5 miljoonaa partahöylää ja yli 1,5 miljardia terää.

Sen jälkeen partojen peli oli pelattu: 1900-luvusta tuli sileäksi ajeltu vuosisata.

Parta merkki ulkopuolisuudesta

1900-luku ei ollut täysin parraton, mutta partaikonit löytyvät lähinnä kulttuurimaailmasta, radikaaleista ja ulkopuolisista. Mikäli tavallinen mies halusi menestyä urallaan, paras vaihtoehto oli ajaa parta säännöllisesti. Viiksiä suvaittiin paremmin pukuhommissa.

Parran kasvatuksesta tuli merkki normien ulkopuolelle asettumisesta: 1950-luvun beatnikit, 1960-luvun hipit ja vasemmistoradikaalit ovat hyviä esimerkkejä.1970-luvulla parrat tekivät paluun, mutta 1980-luvun juppikulttuuri teki siitä ilmiöstä nopeasti lopun.

Sänkiparta vakiinnutti asemansa partamallina 1980-luvulla, mistä saadaan kiittää pitkälti George Michaelia ja Indiana Jonesia. Miksei myös nykyaikaista partatrimmeriä, jonka avulla on helppo pitää parta tietyn pituisena. 

Miniparta teki läpimurtonsa 1990-luvulla. Tämän vuosikymmenen tunnusmerkiksi nousi viiksien ja pukinparran yhdistelmä, joka koristi miesten kasvoja Hollywoodista Heinolaan. Koko parran paluu tapahtui vasta 2000-luvun puolella, mutta se on toinen tarina.

Kantoiko menestys loppuun asti?

Gilletten keksinnön ja onnistuneen kaupallistamisen tulokset näkyvät yhä edelleen miesten kasvoilla ja kauppojen hyllyillä. Mikä oli herran oma kohtalo?

King C. Gillette hävisi taistelun yhtiön omistuksesta toiselle johtajalle John Joycelle. Gillette myi osuutensa pois, mutta nimi säilyi brändissä.

Taloudellisesta menestyksestä huolimatta, kun Gillette menehtyi vuonna 1932, hän oli vararikon partaalla. Gillette oli sijoittanut omaisuuttaan kiinteistöihin, ja osakesijoitusten arvo oli romahtanut suuren laman vuoksi.

Maailmanhistoria voi antaa nostetta, mutta yhtä hyvin se voi vetää maton jalkojen alta.

Lue lisää parran kasvatuksesta:

Lue lisää parran hoitamisesta:

Lähteet:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: