Valitut lauseet 2.0

#sisältö #markkinointi #parta #kirjat #whatnot

Bob Dylan teksti vaatii työtä

Myyteissä mestariteokset syntyvät taivaallisen inspiraation vallassa yhdellä istumalla. Todellisuudessa hyvä teksti syntyy useimmiten pidemmän prosessin jälkeen. Bob Dylan on saanut osan lauluista taivaan lahjoina, mutta monia biisejä ja lyriikoita on hiottu ennen lopullisen muodon löytämistä ja sen jälkeenkin.

Bob Dylanilla ei ole ollut tapana puhua paljon itsestään, mutta hän yllätti monet julkaisemalla muistelmateoksen vuonna 2004. No, ne eivät olleet ihan tavanomaiset muistelmat.

Fragmentaarinen ja paikoin hyvin yksityiskohtainen “Muistelmat, osa 1” toi mieleen ajatuksen, että kertojalla on joko huikea muisti tai sitten mukana on myös sepittämisen taitoa, vaikka lähtökohtana on todelliset tapahtumat.

Muistelmissaan Dylan kertoo oppineensa folk-muusikoilta, että on ok kertoa totuus, mutta siitä poikkeaminen on myös ihan jees. Tätä periaatetta on laulujen lisäksi sovellettu tarinaan nimeltä Bob Dylan.

Klassikko voi syntyä nopeasti tai hitaasti

Omien sanojensa mukaan Dylan kirjoitti  Blowin’ in the wind -kappaleen alle kymmenessä minuutissa. Osa lauluista on varmasti syntynyt näin helposti, mutta monet muut kappaleet ovat olleet kovemman työn takana.

How many roads must a man walk down
Before you call him a man?

Kuten aikaisemmin tuli todettua, Dylanin sanomisiin tulee suhtautua tietyllä varauksella. Erityisesti uransa alkuvaiheessa muusikko puhui puuta heinää omasta taustastaan ennen kuin oppi vaikenemaan yksityiselämästään.

Ja jos Dylan on vastannut kysymyksiin, vastaukset ovat olleet usein epäselviä ja moniselitteisiä. Epämääräisyys vaikuttaa kovasti tietoiselta strategialta, ja tämä piirre on tunnistettu ihan lähipiiristäkin: “You who are so good with words/ And at keeping things vague”, luonnehti folk-lauluja Joan Baez entistä heilaansa Diamonds and rust -kappaleessa.

Vaikea ja tuskallinen kirjoitusprosessi

Harvardin kirjallisuuden professori Richard F. Thomasin mukaan Dylanin kirjoitusprosessi on ollut yhtä vaikea ja tuskallinen kuin muillakin runoilijoilla. Lahjakkuus ei ole mikään spontaani ilmiö, vaan se vaatii kovaa työtä.

Klassisen kirjallisuuden tutkija korostaa, että parhaat runot antavat sen vaikutelman, että ne ovat syntyneet helposti. Tämä on merkki suuruudesta: teksti vaikuttaa täydelliseltä, asia on ilmaista tavalla, joka vaikuttaa ainoalta mahdolliselta  – juuri noin se pitää sanoa.

Työn julkisen luonteen takia on helppoa löytää todisteita siitä, että Dylan kirjoittaa biisejään pitkään – ja muuttelee niitä ilmestymisen jälkeenkin. Dylan on tunnettu siitä, että hän sovittaa kappaleistaan uusia versioita, joten tuttujen laulujen tunnistaminen keikalla voi olla välillä vähän vaikeaa.

Vuonna 1991 alkaneesta Bootleg Series -sarjan julkaisuista löytyy vaihtoehtoisia versioita tutuista lauluista, jotka eivät ole vielä löytäneet maestroa tyydyttävää muotoa (esim. The Bootleg Series Vol. 12: The Cutting Edge 1965–1966). Myös live-levyjä voi vertailla alkuperäisten levyjen versioihin (esim. Real Live: “Tangled up in Blue”).

Kolme klassikkolevyä alla kahdessa vuodessa

Yksi Dylanin – ja itse asiassa koko populaarimusiikin – parhaita levyjä on “Blonde on Blonde” vuodelta 1966. Se on kuuluu trilogiaan, jonka aikaisemmat osat ovat “Bringing It All Back Home” (v. 1965) ja “Highway 61 Revisited” (v. 1965).

Se kertoo jotain Dylanin tuon aikaisesta luomisvoimasta, että nämä kolme levyä, joilla oli vain hänen omia biisejään, ilmestyivät 16 kuukauden sisällä. Lisäksi Blonde on Blonde oli tuplalevy, ensimmäisiä laatuaan populaarimusiikissa.

Toki Dylanilla on muitakin kirjallisia ansioita, mutta Nobel-komitea viittasi juuri tähän kolmikkoon, kun se perusteli kirjallisuuden Nobel-palkinnon myöntämistä laulaja-lauluntekijälle. Erityisesti Blonde on Blonde -levyllä on hienoa sanankäyttöä, jossa kuulija ei aina pysy mukana, mutta voi silti ihailla ja nauttia tekstin kauneudesta.

Oikea soundi ja sanamuodot löytyivät Nashvillessä

Vaikka Dylan lykkäsi uskomattomalla tahdilla kolme huippulevyä ulos, ne eivät syntyneet sormia näpäyttämällä. Esimerkiksi Blonde on Blonden tekeminen aloitettiin New Yorkissa, mutta homma ei lähtenyt kanssa lentoon pelaavan kokoonpanon kanssa.

Tuottaja Bob Johnston ehdotti, että levyntekoa jatkettaisiin Nashvillessä, koska hän tunsi sieltä hyviä studiomuusikoita. Dylan ei heti lämmennyt ajatukselle mutta suostui kuitenkin. Dylan on itse sanonut, että tällä levyllä on päästy lähimmäksi sitä soundia, jonka hän on kuullut omassa päässään: “It’s that thin, that wild mercury sound”, kuten hän asian ilmaisi.

Nashvillessä levyttäminen oli Dylanille uusi kokemus, mutta myös kokeneet studiomuusikot saivat uusia kokemuksia. Ammattimiehet olivat tottuneet, että studioon tullaan ajallaan, purkitetaan 2–3 biisiä ja sitten lähdetään kotiin. Kun palkka juoksee, aikaa ei tuhlata.

Dylanin kanssa virka-aika lensi romukoppaan. Studiomuusikot odottivat tuntikausia, kun maestro viimeisteli laulaja kynän, paperin ja pianon ääressä. Odottelusta maksettiin täysi palkka, ja oleilun jälkeen piti heti pystyä huippusuoritukseen. Sanoitusten viilaamista saatettiin jatkaa vielä äänittämisen aikana.

Mikäli Dylanin tuotanto ei ole entuudestaan tuttua, kannattaa aloittaa vaikka Visions of Johanna -kappaleesta, joka on yksi hänen hienompia teoksiaan.

Ain’t it just like the night to play tricks when you’re tryin’ to be so quiet?

Jälkisanat: Kirjoittaminen on prosessi

Mikä on tämän tarinan opetus? Jos poikkeusyksilön tarvitsee vääntää ja kääntää ennen kuin teksti on kunnossa, sama on varmasti edessä tavallisella pulliaisella.

Niin kuin runoilija ja kirjailija Charles Bukowski asian elegantisti ilmaisi: “Pitää kirjoittaa huonoa kamaa, jotta voi kirjoittaa hyvää kamaa.” 

Kirjoittajan elämä on helpompaa, kun ymmärtää kirjoittamisen prosessina. Matkan varrella syntyy huonoja lauseita, mutta ne eivät ole turhia. Niistä syntyy lopulta hyviä lauseita.


Lue myös nämä 👇

Lähteet

  • Bob Dylan: Muistelmat, osa 1 (Chronicles – Volume One, 2004) 
  • Howard Sounes: Down the Highway – The Life of Bob Dylan (2001)
  • Richard F. Thomas: Why Dylan Matters (2017)
  • Daryl Sanders: That Thin, Wild Mercury Sound – Dylan, Nashville, and the Making of Blonde on Blonde (2018)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: