Miksi viestintä epäonnistuu niin usein? Koska viestin lähettäjä tuntee aihepiirinsä hyvin. Silloin hän ei osaa enää asettua tietämättömän asemaan ja esittää asiansa liian epämääräisesti ja vaikeasti.
Osmo A. Wiion viestinnän lait ovat jo opettaneet parille sukupolvelle, että viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.
Pilke silmäkulmassa laadittu laki pitää varmasti paikkaansa. Harvoin vastaanottaja ymmärtää viestin lähettäjän toivomalla tavalla.
Mistä tämä johtuu? Miksi viestintä on niin vaikeaa?
Asiantuntijat puhuvat omiaan
Nykyaikana on niin paljon irvailua, tahallista väärinymmärtämistä ja silkkaa pahantahoisuutta, että kaikkea vastuuta ei voi vyöryttää lähettäjälle.
Mutta jos rajataan retoriikka, provokaatiot ja trollit pois, suurin syy viestinnän epäonnistumiselle on vaikeaselkoisuus, kuten kapulakieli, ammattislangi ja käsitteellinen korkealentoisuus.
Suositun teorian mukaan byrokraatit, tutkijat ja liikemiehet puhuvat tahallaan vaikeita. Näin vedätetään kansalaisia, peitellään tietämättömyyttä tai myydään omaa tuotetta.
Hanlonin partaveitsi leikkaa tältä teorialta siivet. Se on sääntö, jonka mukaan ei ikinä pitäisi selittää pahantahtoisuudelta sitä, minkä selittää yhtä lailla tyhmyydellä.
Selkeä viestintä on vaikeaa
Kyse ei ole perinteisestä tyhmyydestä. Usein selkeä viestintä on vaikeaa juuri kaikkein fiksuimmille, kuten asiantuntijoille.
Ilmiön nimi on tietämyksen kirous eli englanniksi the curse of knowledge. Se tarkoittaa sitä, että on vaikea ymmärtää, että joku toinen ei tiedä sitä, minkä itse tietää.
Kun tietoa karttuu, unohtaa, millaista oli olla tietämätön. Siksi on vaikea kertoa ymmärrettävästi monimutkaisista asioista, jotka itse osaa ja hallitsee.
Uhri ei tiedosta tilaansa
Tietämyksen kirous on siitä pirullinen, että sitä ei itse tiedosta. Tilanne on vähän sama kuin rattijuopolla, joka on vakuuttunut omasta ajokyvystään.
Siksi tietämyksen kirous on ongelma kaikessa viestinnässä arkisesta viralliseen.
Mikä neuvoksi? Miten kirous karkotetaan?
Vastalääkkeeksi tarjotaan usein sitä, että pitää ajatella vastaanottajaa. Se on hyvä lähtökohta, mutta ei auta ymmärtämään, mitä toinen tietää.
Näin vältät sudenkuopat
Parempi tapa on tiedostaa kirouksen polulle asettamat sudenkuopat ja väistää ne.
Ammattislangi, lyhenteet ja tekniset termit ovat ensimmäinen ansa. Suurimman osan jargonista voi surutta heittää romukoppaan. Lyhenteet voi kirjoittaa auki, ja teknisistä termeistä voi valita helpoimmin ymmärrettävät.
Toinen ansa liittyy tapaan, jolla jäsennämme tietoa. Mitä enemmän me tiedämme jostain asiasta, sitä abstraktimmin ajattelemme ja käsittelemme asiaa. Sopiva abstraktion taso riippuu kohderyhmän tietämyksestä. Kannattaa myös muistaa, että konkreettiset asiat jäävät paremmin mieleen kuin käsitteelliset.
Tässä kohdin joutuu tekemään valistuneita arvioita kohderyhmän asiantuntemuksen tasosta. Hyvä nyrkkisääntö on, että kohderyhmä tietää mieluummin vähemmän kuin enemmän.
Kaverit avuksi kuplan rikkomiseen
Vaikka kuinka yritämme asettua toisen asemaan, joudumme helposti oman kuplamme vangiksi.
Sitä voi rikkoa kysymällä palautetta kollegoilta tai kavereilta. Otoksen ei tarvitse olla kattava, mutta se auttaa näkemään oman tekstin ulkopuolisen näkökulmasta.
Ja aina voi nukkua yön yli, sillä aamulla näkee oman tekstin uusin silmin. Kaiken ei myöskään tarvitse valmistua kerralla. Hyvät kirjoittajat hiovat tekstejään ja tekevät niistä useita versioita.
Ei tämäkään kirjoitus tullut valmiiksi yhdellä istumalla.
Lue myös nämä 👇
- Mitä sisältöjä yritys tarvitsee – 6 tärkeintä sisältötyyppiä
- Made to Stick – tarttuvan sisällön reseptikirja
- Haasteltavien 10 arkkityyppiä – jokainen vastaa tyylillään
- Sisällöntuotannon 10 yleisintä sudenkuoppaa
Lähteet
- Steven Pinker: The Sense of Style – The Thinking Person’s Guide to Writing in the 21st Century
- Chip & Dan Heath: Made to Stick — Why Some Ideas Take Hold and Others Come Unstuck